Katkelma parvekekohtauksesta

Julia: Voi mua!
Romeo: Hän puhuu! -Puhu taasen, kirkas enkelini!
Niin ylvä yössä olet pääni päällä,
Kuin taivaan siivillinen airut silmiss'
On hämmästyvän kuolevaisen, joka
Kumartuin taapäin sitä tuijjottaa,
Kun leijuvilla pilvillä se liitää
Ja povell' ylä-ilmain purjehtii.
Julia: Oi, Romeo,Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi nimes kiellä; tai jos sinä
Et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja kapulet en enään ole minä.
Romeo: (syrjään) Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?
Julia: Sun nimes vain on viholliseni;
Sin' olet sinä, etkä Montague?
Ei käs', ei jalka,
Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa
Sun miehest' ole. Ota toinen nimi!
Mit' on se nimi? Mitä ruususks kutsut,
Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Näin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo,
On yhtä kallis nimensä vailla. -
Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu,
Ja nimest' ota minut kokonaan!

-Shakespeare, Romeo ja Julia (suom. Paavo Cajander).